Jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen

Osallistuin tänään yhdessä Tampereen kaupungin vanhusneuvoston kanssa Rollaattorimarssille. Marssi nostaa esiin ajatusta, jonka sinänsä toivoisi olevan yhteiskunnassamme itsestään selvä, mutta joka ei sitä valitettavasti tällä hetkellä ole: jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja merkitykselliseen vanhuuteen.

Vanheneva väestömme on moninainen ja monipuolinen joukko ihmisiä, jotka ansaitsevat hyvän ja turvallisen vanhuuden. Tällä hetkellä huolta on kuitenkin niin vanhuspalveluiden riittävyydestä, saatavuudesta kuin laadustakin. Hyvinvointialueiden rahoitusta on jatkuvasti leikattu ja paine leikkauksille tulee jatkumaan. Samalla vanhusväestön määrä kasvaa tulevina vuosina entisestään.

Myös sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset heikentävät vanhusten ennaltaehkäisevien palveluiden tilannetta. Tämä tulee todennäköisesti kasvattamaan tarvetta ympärivuorokautiselle hoidolle, jonka piiriin pääseminen on kuitenkin kustannuspaineiden kasvaessa aiempaa vaikeampaa ja kriteerit äärimmäisen tiukat. Paikkoja onkin jatkuvasti vähennetty, mutta samalla myös kotihoidon käyntien määrä on viime vuosina laskenut.

Oikea-aikaisesti tarjotut palvelut olisivat vanhuksille ja heidän läheisilleen erittäin tärkeitä, sillä ne paitsi vähentävät raskaampien palveluiden tarvetta ja säästävät näin rahaa, myös parantavat vanhojen ihmisten elämänlaatua ja vähentävät heidän läheisilleen hoidosta koituvaa kuormaa. Rahoitusleikkauksien puristuksessa hyvinvointialueet ovat viime vuosina ohjanneet entistä enemmän asiakkaita sote-järjestöjen palveluiden piiriin, ja ne ovatkin toimineet tärkeänä paikkaajana heikentyville palveluille. Tällä hallituskaudella niidenkin rahoitus on kuitenkin vedetty silppuriin.

Kuka palvelut toteuttaa, jos kenellekään ei anneta niiden tuottamiseen riittävää rahoitusta?