Hyvää äitiyttä on monenlaista

Tänä äitienpäivänä toivon, että oppisimme suhtautumaan avarakatseisemmin ja armollisemmin siihen, mitä hyvä äitiys ja vanhemmuus on.

Meille on nyky-yhteiskunnassa vähitellen muodostunut aika kovia odotuksia ja vaatimuksia vanhemmuutta kohtaan. Hyvä äiti imettää pitkään, on kotona lapsen kanssa riittävän pitkään, muttei liian. Toisaalta hyvä vanhempi myös vie lapsiaan harrastuksiin, sanoittaa tunteita, ei ole liian pitkiä aikoja pois vauvan tai taaperon luota, ei uhkaile, kiristä tai lahjo, ei anna liikaa ruutuaikaa, tai toisaalta katso itse puhelintaan lapsen kanssa ollessaan. Samalla hyvä äiti pitää kodin siistinä, ei syötä lapsilleen liikaa valmisruokaa, käy töissä, etenee jopa urallaan, hankkii enemmän kuin yhden lapsen, osallistuu lasten urheiluseuran talkoisiin ja pitää vielä huolta ystävyyssuhteistaan ja omasta hyvinvoinnistaan liikkumalla ja nukkumalla riittävästi. Ja hyvän äidin lapset, ne käyttäytyvät hyvin julkisilla paikoilla, eivät häiritse äänekkyydellään tai levottomuudellaan muita kaupassa tai ravintolassa.

Valitettavan paljon äitiyden arvostelusta myös tulee juuri meiltä, toisilta äideiltä. Yhteiskuntana suhtaudumme paljon sallivammin isyyteen ja isien rooliin vanhempina. Odotukset lähtevät matalammalta, ja siksi kehujakin saa jo tuon matalan riman ylittävistä suorituksista: vieläkin näen säännöllisesti LinkedInissä miehiä, jotka ylpeinä ilmoittavat pistäneensä asiat tärkeysjärjestykseen ja jäävänsä kolmen kuukauden isyysvapaalle - ja saavat siitä valtavat kehut.

Keskustelin eilen aiheesta ystäväni kanssa, ja hän huomautti osuvasti: “Politiikassa olevilta äideiltä näkee välillä sellaisia postauksia, joissa he kuvailevat sitä, miten tuntee itsensä jatkuvasti riittämättömäksi äitinä, kun käyttää niin paljon aikaa politiikkaan, ja sitten toisaalta tuntee itsensä riittämättömäksi poliitikkona, kun käyttää niin paljon aikaa lapsiinsa. Ärsyttävää, että meillä naisilla ylipäätään on tarve kirjoittaa tällaisia postauksia. Oletko koskaan nähnyt kenenkään miehen kirjoittavan tuollaista? Että kylläpä tunnen riittämättömyyttä isänä, kun käytän näin paljon aikaa työhöni? Eihän sellaista kirjoiteta!” ystäväni puuskahti.

Ja näinhän se todella on. Vastasin ystävälleni, että pohdin itse asiassa säännöllisesti samaa teemaa. Jos olen useamman viikon ajan jakanut somessa satunnaisia välähdyksiä lähinnä kiireisestä työarjestani, huomaan miettiväni, ajattelevatko minua seuraavat ihmiset nyt, etten koskaan ehdi viettää aikaa lasteni kanssa. Ajattelevatko he, että olen huono äiti? Pitäisikö nyt jakaa kuva jostain niistä monista arkisista asioista, joita jatkuvasti lasteni kanssa teen? Ja: näenkö oikeastaan koskaan jonkun miespoliitikon tai urallaan etenevän isän tekevän samaa, todistelevan sitä, että viettää riittävästi aikaa lastensa kanssa? Miksi en?

Siispä tänä äitienpäivänä, keskitytään olemaan itsellemme ja toisillemme armollisempia. Yrittämällä vastata kaikkiin yhteiskunnan meihin kohdistamiin odotuksiin poltamme itsemme vain loppuun, kokemuksesta tiedän. Hyvä äiti voi olla niin monella tavalla, ei jumiuduta kapeisiin käsityksiin äitiydestä. Näytetään myös äitiyttä vielä harkitseville, että jokainen voi itse määrittää oman tapansa olla äiti.

Loppuun vielä disclaimer: Tiedostan, että tämä kirjoitus käsittelee hyvin kapeaa kuvaa perheestä. Se käsittelee stereotyyppistä perheyksikköä, ja onneksi vanhemmuus on nykyään myös paljon tätä moninaisempaa.