Tieteen vapaus on turvattu perustuslaissa – ministerin ei kuulu seuloa hankkeita
Tieteen vapaus on turvattu perustuslain 16 §:ssä: tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet ja menetelmät. Wille Rydmanin toimintatapa, jossa hän hylkäsi vertaisarvioituja hankkeita, on suoraan ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.
Tieteen vapaus on turvattu Suomen perustuslain 16 §:ssä. Sen ydin muodostuu tieteen harjoittamisen periaatteellisesta rajoittamattomuudesta: tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet, menetelmät ja julkaisemisen muodot. Tieteen vapauteen kuuluu myös se, että tieteen vapauden kriteerit muodostuvat tiedeyhteisön sisäisen valvonnan, kritiikin ja tieteen julkisuuden kautta, ei poliittisen päätöksentekijän yksipuolisen harkinnan kautta.
Wille Rydmanin toimintatapa, jossa hän kävi itse tutkimussuunnitelmat läpi ja hylkäsi vertaisarvioidut hankkeet, on suoraan ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.
Tieteen ja tutkimuksen vapaus ei ole lainkaan itsestään selvää perustuslaillisesta oikeudesta huolimatta. Vertaisarviointi on se mekanismi, jolla tiedeyhteisö itse arvioi tutkimuksen laadun – juuri niin kuin perustuslaki edellyttää. Kun ministeri ohittaa tämän prosessin omalla harkinnallaan, hän ei pelkästään leikkaa rahaa: hän asettaa poliittisen vallan tiedeyhteisön sisäisen autonomian yläpuolelle.