Intiimi manikyyri ja julkitehty uloste – miten Akatemian rahoituksesta päätetään
Somessa kiertää taas kuva 'turhista' tutkimuksista, joita Suomen Akatemia rahoittaa verorahoillamme. Kyllä, otsikot kuulostavat ensikuulemalta erikoisilta. Fakta on kuitenkin se, että hankkeet valitaan toisten tutkijoiden ja alan asiantuntijoiden tiukassa arvioinnissa.
Tämä kuva on, jälleen, kiertänyt somessa, ja erityisesti perussuomalaisissa ja kokoomuksessa on käytetty tätä esimerkkinä siitä, miten turhaa tutkimusta Suomen Akatemia verorahoillamme rahoittaa.
Erityisesti omiin silmiin on osunut kauhisteluja näistä kahdesta tutkimuksesta: Intiimi manikyyri: feminisoitu työ, itsehoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa ja Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa.
Ja siis kyllä mä näin tutkijana myönnän, kuulostaahan nämä helposti ensikuulemalla näin ei aiheeseen perehtyneen taviksen korvaan himpun yllättäviltä tai erikoisiltakin. Fakta on kuitenkin se, että tutkijat tekee nämä tutkimusrahoitushakemukset toisten tutkijoiden ja alan asiantuntijoiden luettaviksi, ei meille alaan perehtymättömille. Ja tutkimuksen kieli on erilaista kuin meidän arkipäiväinen kieli, onhan se vaikeampaa.
Mutta se mua itseäni on hämmentänyt, että ei tarvitsisi oikeasti kovin paljon vaivaa nähdä, jos haluaisi ymmärtää, miksi nämä tutkimukset on nähty tärkeiksi ja hyödyllisiksi.
Julkitehdyn ulosteen politiikka-tutkimuksesta löytyi Tampereen yliopiston sivuilta ihan kansantajuinen selitys siitä, että tutkimuksessa tutkitaan esimerkiksi sitä, huolehdimmeko niiden ihmisten vessaan pääsystä julkisissa tiloissa, joilla on jokin suolen toimintaan tai liikuntakykyyn vaikuttava vamma tai sairaus, ja sitä, millaisella hoitajaresurssilla vanhukset pääsisivät hoivakodissa vessaan, kun hätä iskee.
Vanhenevassa Suomessa nämä eivät mielestäni kuulosta triviaaleilta tutkimusaiheilta. Itse ainakin toivoisin pääseväni vanhanakin vessaan sen sijaan, että joudun tekemään tarpeeni vaippaan. Intiimi manikyyri -hankkeessa taas tutkitaan kynsihoitoalaa, joka on Euroopassa nopeasti kasvava, naisvaltainen pienyritysten sektori, jota pyörittävät pääosin maahanmuuttajanaiset. Ymmärrys siitä, miten maahanmuuttajanaiset kokevat työnsä pienissä palvelualan yrityksissä, voi tukea esimerkiksi työsuojelu-, kotoutumis- ja yrittäjyyspolitiikkaa – siis aika konkreettisia ja merkityksellisiä yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä.
Toivoisin siis, että meistä jokainen ymmärtäisi, että tutkimuksen merkityksestä yhteiskunnalle ei oikeasti voi paljon mitään otsikon perusteella päätellä.