Pisa-tuloksiin ei ole yhtä syyllistä
Pisa-tulokset näyttävät jälleen, että suomalaislasten lukutaito on laskussa. Yksinkertaisia ratkaisuja tarjotaan taas monimutkaiseen ongelmaan, vaikka asiantuntijoiden mukaan yksittäistä syyllistä on mahdoton nimetä. Samaan aikaan Suomi laittaa koulutukseen rahaa Pohjoismaista vähiten.
Tänään on kansainvälinen lukutaitopäivä, sopivasti juuri, kun Pisa-tulokset jälleen näyttävät, että suomalaislasten lukutaito on edelleen laskussa. Muillakaan osa-alueilla kehitys ei ole erityisen mairittelevaa.
Pisa-tulosten julkaisun myötä tullaan taas lähipäivinä tarjoamaan paljon yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan. Ainakin opetushallituksen lakkauttamista on jo kunnon populistisen pelikirjan mukaan huudettu innolla.
Tilannehan on kuitenkin asiantuntijoiden mukaan se, että yksittäistä tekijää nuorten osaamisen laskuun on käytännössä mahdoton nimetä. Lukeminen on vähentynyt niin koululaisten kuin heidän vanhempiensakin osalta, ja lisäksi yhteiskunta ympärillä on muuttunut mobiililaitteiden lisääntyessä ja keskittymiskyvyn ja sinnikkyyden heikentyessä. Koulua huudetaan vastaamaan kaikkiin näihin muutoksiin, vaikka samaan aikaan koulutuksen rahoitus on systemaattisesti laskenut jo vuosikymmeniä.
Valtion osuus koulutuksen rahoituksesta on pienentynyt 2,5 miljardilla eurolla vuodesta 2010 vuoteen 2025, ja vaikka Orpon hallitus on lisännyt koulutukseen noin 300 miljoonaa euroa, on se samaan aikaan leikannut koulutussektorilta lähes 800 miljoonaa. Hallituskauden vaje koulutusrahoitukseen on siis 0,5 miljardia. (OAJ 2026). Suomi laittaakin koulutukseen rahaa Pohjoismaista vähiten. Kuntien taloustilanteet ovat myös heikkoja, ja monessa kunnassa säästöt ovat näkyneet ryhmäkokojen kasvuna, tuntikehyksen leikkaamisena ja sijaiskuluista säästämisenä. Jos siis yksi yksinkertainen selitys monimutkaiselle ongelmalle pitäisi tarjota, se olisi raha.
Tutkitusti kuitenkin myös lukutaidon heikkeneminen ja mobiililaitteiden tuomat haasteet vaikuttavat nuoriin. Lukemiseen kannustamisessa vanhempien oma esimerkki on tärkeä: luemmeko me vanhemmat itse vai selaammeko sohvan nurkassa somea? Kaikkiin haasteisiin eivät opettajat ja koulu millään pysty vastaamaan, ja jos me vanhemmat emme itse esimerkillämme osoita lukemisen tärkeyttä, tai hallinnoi lastemme ruutuaikaa ja laitteiden käyttöä sopivalle tasolle niin, että kiinnostusta ja aikaa muuhunkin riittää. Opettajat ovat hurjan päteviä ja taitavia, mutta kaiken ratkaisemista ei voi heidänkään harteilleen sälyttää, varsinkaan pienenevillä resursseilla.