Puhe vihasta ei ole vihapuhetta
Kokoomuksen ministerit syyttävät Nasima Razmyaria vihapuheesta. Razmyarin video on kuitenkin puhetta vihasta, ja tässä on vissi ero. Missä nämä pöyristyneet kannanotot ovat olleet kaikki ne kerrat, kun hallituspuolueiden omat poliitikot ovat puhuneet toisista ihmisistä halventavasti?
Useat kokoomuksen ministerit ja muut toimijat ovat tänään syyttäneet demareita ja Nasima Razmyaria vihapuheesta, kun Razmyar kuvaili videossaan hänen näkemyksensä olevan, että hallitus vihaa järjestöjä.
Olen ollut monestakin syystä todella pettynyt aiheesta kokoomuksen toimesta nousseeseen kauhisteluun ja lähes paatokselliseen tuomitsemiseen.
Ensinnäkin tätä kuvailemaani retoriikkaa ovat viljelleet erityisesti monet viisaina pitämäni kokoomuslaiset naiset, joiden voi mielestäni hyvin perustellusti olettaa tietävän, ettei Razmyarin lausunnossa mitenkään päin ole kyse vihapuheesta. Sen sijaan Razmyarin video on puhetta vihasta ja tässä on vissi ero, johon palaan kohta.
Toiseksi sanon suoraan, että tuntuu todella kaksinaismoralistiselta ja tekopyhältä, kun tämän hallituksen keskeiset kokoomuslaiset toimijat kauhistelevat vihasta puhumista, peräänkuuluttavat sitä, että tiettyjä rajoja ei pidä ylittää, toivovat, ettei vihan ruokkimisen tielle mennä, ja syyttävät demareita vastakkainasettelun lietsomisesta. Eduskunnan varapuhemies Risikko korosti jopa, että “sanoistaan pitää kantaa vastuu”.
Mutta missä nämä kannanotot ja pöyristyneet puheet ovat olleet kaikki ne kerrat, kun kokoomuksen päähallituskumppani perussuomalaiset on kylvänyt vihaa maahanmuuttajia kohtaan?
Tämä hallitus on tarponut rasismikohusta toiseen, ja jos joku on vihapuheen rajoja tällä kaudella koetellut ja rasistista puhetta normalisoinut, se on ollut perussuomalaiset, kokoomuksen tuella ja avustamana.
Kolmanneksi, tämä hallitus on leikannut sote-järjestöjen rahoituksen puoleen aiemmasta. Vastuuministeri on kutsunut järjestökenttää “rälssiksi” ja sanonut siellä olevan “etuoikeutettujen ihmisten suojatyöpaikkoja”. Viime viikkoina huumeista irti pyrkiviä, kehitysvammaisia, asunnottomia, kiusattuja lapsia, yksinäisiä, päihdeongelmaisia ja mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria ja aikuisia auttavat järjestöt ovat kautta linjan ilmoittaneet joutuvansa irtisanomaan osan tai koko henkilöstönsä.
Tässä valossa en pidä kovin yllättävänä tai perusteettomana Razmyarin esittämää ajatusta järjestövihasta. Kokoomusnaisten korostamaa arvostusta järjestökentän valtavan tärkeää työtä kohtaan kun on ollut hyvin vaikea hallituksen puheista ja toimista lukea, päinvastoin.
Ja se vihapuheen määritelmä? Se ei ole sama kuin vihasta puhuminen, kuten kaikki varmasti tiedämme.
Käytetyimpiä viranomaisten siteeraamia määritelmiä on tämä Euroopan neuvoston ministerikomitean kuvaus:
“Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen, ja tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan”.
Onko siis vihapuhetta väittää hallituksen vihaavan järjestöjä? Ei ole.
Vihapuheen määritelmä koskee heikossa asemassa olevia ryhmiä, maan hallitus ei todella ole sellainen. Nazmyarin väite on ennen kaikkea poliittinen mielipide hallituksen toiminnasta ja retoriikasta, ei vihaan yllyttämistä hallitusta tai mitään muutakaan ryhmää kohtaan.
Toivoisin jatkossa lukevani hallituspuolueen edustajilta kauhistelua ja tuomitsemista ihan oikeaa rasismia ja vihapuheeksi tulkittavissa olevia lausuntoja kohtaan. Niitä ei tarvitse hallituksessa yleensä kovin kaukaa etsiä.