Ärsyynnyitkö tällä viikolla Sofia Virran käytöksestä A-studiossa yhtä paljon, tai jopa enemmän, kuin Wille Rydmanin?
Jos kyllä, pysähdyitkö miettimään, miksi?
Ohjelmaa katsellessa muistelin Margaret Thatcheria, joka tunnetusti opetteli madaltamaan ääntään ollakseen poliittisesti uskottavampi.
Sitten muistelin tutkimusta, jonka mukaan yliopisto-opiskelijat pitävät samat jutut samalla tavalla kertovaa miesopettajaa naisopettajaa hauskempana, ja usein tämän seurauksena myös pätevämpänä. 🧵
Aihetta on tutkittu paljon, ja tutkimuksissa on havaittu, että naisjohtajat ja -poliitikot kohtaavat ns. kaksoissidoksen ongelman, jossa kohdistamme heihin alitajuisesti ristiriitaisia odotuksia:
Naiselta odotetaan lämpöä, empatiaa ja sovittelevuutta, mutta toisaalta uskottavan poliittisen johtajan ominaisuuksiin liitämme päättäväisyyden, jämäkkyyden ja kyvyn haastaa ja pitää puolensa.
Kun nainen toimii johtajan tavoin, hän rikkoo naiseuden normia, ja kun hän toimii naiselle odotetulla tavalla, hän ei vastaa johtajan odotuksia. On siis lähes mahdotonta voittaa.
Karrikoiden: Jyrkkä, tiukasti asiaan tarttuva puhetyyli mielletään miehellä useammin vahvuudeksi, naisella töykeydeksi tai hysteriaksi. Tunteisiin vetoaminen mielletään miehellä herkemmin empatiaksi, naisella heikkoudeksi tai manipuloinniksi.
Rauhallisuus mielletään miehellä todennäköisemmin arvokkuudeksi, naisella kylmyydeksi tai epäluotettavuudeksi (Minja Koskelaa kuvattiin eilen Hesarissa jääkuningattareksi, ei tällaisia kuvauksia miehistä näe!)
Liitämme myös tyttöihin ja poikiin jo pienestä pitäen tietynlaisia rooliodotuksia, joita alitajuisesti vahvistamme kasvatuksessa: vahvoja, johtajuuteen liitettyjä ominaisuuksia osoittavat tytöt leimataan helposti pomotteleviksi, kun taas samoin toimivia poikia kuvataan tutkimusten mukaan sanoilla “vahva” ja “johtaja”.
Tutkimuksissa toistuu havainto, jonka mukaan autoritäärisesti tai tiukasti toimivia naisia arvioidaan selvästi samoin käyttäytyviä miehiä kielteisemmin.
Myös median käyttämiin kuvauksiin reagoidaan eri tavoin: vallanhimoiseksi kuvattu nainen nähdään merkittävästi vallanhimoiseksi kuvailtua miestä paheksuttavampana.
Tutkimus on onneksi myös havainnut, että kun kaksoissidoksen olemassaolon tiedostaa, on itse todennäköisesti hieman vähemmän altis lankeamaan siihen. Siksi tästä teemasta on tärkeää puhua.
Kun seuraavan kerran luet “kiihtyneestä” naispoliitikosta tai “jääkuningattaresta”, tai ärsyynnyt naispoliitikon mielestäsi liian kärkkäästä käytöksestä, kannattaa kysyä itseltään: Ansaitsisiko sama käytös mieheltä saman reaktion?
Lähteet esim:
Bauer, N.M. 2015, Emotional, Sensitive, and Unfit for Office? Gender Stereotype Activation and Support Female Candidates
Eagly, A.H. & Karau, S.J. 2002, Role Congruity Theory of Prejudice Toward Female Leaders
Schneider, M.C. & Bos, A.L. 2019, The Application of Social Role Theory to the Study of Gender in Politics